Menneitä ja tulevia kuulumisia

Taas on viikko hurahtanut ja viikonloppuun asti päästy. Olen alkanut potea jo vähän matkakuumetta ensi viikon lomareissua ja Suomen vieraita odotellessa, mutta vielä pitäisi malttaa muutama päivä. Kotona arki palasi normaaleihin uomiinsa perjantaina, kun talon isäntä palasi kaksi viikkoa kestäneeltä työmatkaltaan viimein kotiin. Telkkari on saanut olla lähes avaamatta parin viikon ajan, mutta nyt se on taas kovassa käytössä ja huutaa olohuoneessa. Aika universaalia, eikö? Perjantai-iltana ja eilisaamuna herkuteltiin vähän kotiinpaluun kunniaksi, illalla maksaa sekä jälkkäriksi vesimelonia ja omassa pihassa kasvanut mango, aamulla tuttujen aamiaislättyjen lisäksi tuoreita cashew-pähkinöitä ja samaa mehukasta ja makeaa vesimelonia. Nyt alkaa olla se aika vuodesta kun monet hedelmät kypsyvät, ja ainakin mangojen paras sesonki lähestyy. Ensi viikon lomakohteestamme Ukerewelta saa kuulemma tosi herkullisia mangoja ja hyvällä tuurilla vielä mandariinejakin. 

Vedan reissuviikkojen aikana oli pitkä sateeton pätkä, jonka aikana alkoi oikeasti kaivata niitä sateita, joita aikaisemmin tuli joka päivä. Viimeiset sateet olivat lokakuun 1. päivänä, jolloin kastuimmekin Majan ja hänen poikansa kanssa markkinamatkalla litimäriksi. Sen tiistain jälkeen taisi olla kahdeksan sateetonta päivää, joten kun torstaina viimein tuli vaimea ukkonen ja näillä mittapuilla vähän sadetta, se virkisti ja puhdisti ilmaa ihanasti. Pikkusadekausi on varmasti täällä aika mukava aika vuodesta, koska sadetta ja aurinkoa saadaan molempia sopivasti. Toivottavasti tulevalla viikolla ei kuitenkaan sada kovin paljoa, koska reissuun lähtiessä toivoisin teiden olevan suht kuivassa kunnossa, jottei linja-autot juutu tienposkeen. 

Ai niin, seurakunnan pastori on viimein palannut pitkältä työmatkaltaan eri puolilta Tansaniaa ja oli viikko sitten sunnuntaina takaisin seurakuntansa parissa. Mentiinkin Teijan, Majan ja pojan kanssa kokoukseen, jossa pastori toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi, ja meidät esiteltiin koko seurakunnalle. Oli tosi mukava päästä tutustumaan seurakuntaan, vaikka suurinta osaa en ymmärtänytkään. Teija tulkkasi meille saarnan pääkohdat, mutta esimerkiksi laulujen sanomasta suurin osa jäi ymmärtämättä. No, samaa Jumalaa täälläkin ylistetään, joten kielimuuri ei oikeastaan haittaa. Kokouksessakin tuli todettua jo aikaisemmin muualla Tansaniassa todettu: täällä miksaus tarkoittaa tasan on-/off-nappeja. Ääntä joko kuuluu tai ei kuulu, ja kun kuuluu, se kuuluu todella kovalla. Korvatulpat ei olisi olleet yhtään huono idea seurakuntaan mennessä. :D Kokouksen jälkeen pastori kutsui meidät vielä toimistoonsa limpparille ja suunnittelemaan mm. vierailuja kyläseurakuntiin. Kaiken kaikkiaan ”käynti” seurakunnassa kesti viitisen tuntia, ja takaisin kotiin palatessa lounas teki hyvää. Joka sunnuntaina ei jatkossakaan kokoukseen päästä, mutta kiva on päästä edes silloin tällöin. 

Niin, ne vieraat ja lomareissu. Kerron tulevista kahdesta viikosta tarkemmin jälkikäteen, mutta tässä lyhyesti. Viikon päästä meille saapuu Suomesta vieraita, mun vanhemmat ja ”varamama”, jotka ovat täällä viikon verran. Heidän lentonsa saapuu Mwanzaan lauantaina, mutta me lähtään täältä matkaan jo keskiviikkona yöpyen ensin pari yötä Ukerewen saarella, joka sijaitsee Victoriajärvellä, ja yksi yö Mwanzassa. Maja ja poikansa K lähtevät minun ja Teijan matkaan, joten saadaan viettää muutama lomapäivä ja leikkiä turisteja pohjoismaalaisessa seurassa. Ihan mukavaa saada pieni irtiotto tästä Mugumun arjesta, ja lyhyt loma tekee varmasti meille kaikille hyvää. Kieltämättä Mugumussa tuntuu välillä olevansa aika eristyksessä muusta maailmasta, vaikka netti toimiikin. Täällä ollaan niin pitkien ja vaikeakulkuisten matkojen päässä, että reissuun ei noin vain lähdetä. Toisaalta on tuntunut ihanan rennolta elää täällä, missä Majan sanojen mukaan ei ole mitään tekemistä. Ei kahviloita, puistoja, eläintarhoja, vain sitä tavallista arkista elämää. Mukavaa vaihtelua on myös se, että ei ole niin justiinsa miltä näyttää. Ei sillä että Suomessakaan aina olisi, mutta täällä vielä vähemmän. Naureskeltiin Majan kanssa, että on ollut tosi rentouttavaa katsoa peiliin aamulla ja illalla hampaita pestessä, siinä välissä korkeintaan vahingossa ohimennen. Hiuksia on turha pestä kovin tiheään eikä muutenkaan juuri tule mietittyä minkä näköisenä täällä liikkuu. Jalkapohjia ei ole saanut puhtaiksi moneen viikkoon, lika ja pöly on kuivunut kiinni. Todettiin, että kaikki huomaavat meidät joka tapauksessa - jostain kumman syystä - joten sama näyttää vaikka vähän räjähtäneeltä. 

Keskiviikosta eteenpäin olen siis muutaman päivän reissussa ja sieltä palattuani koko seuraavan viikon pyhitän vierailleni Mugumussa ja vähän muuallakin. Ennen reissua saadaan nauttia pitkästä viikonlopusta, koska maanantaina on vapaata koulusta: lokakuun 14. päivänä koko maassa vietetään Tansanian ensimmäisen presidentin muistopäivää. Tänään ei siis tarvitse vielä valmistautua huomiseen harjoittelupäivään, vaan saan vapaasti lähteä Majalle ja K:lle kylään ja ehkä pyörähtämään ”kaupungilla”. Huomenna voikin jo alkaa vähän pakkailla reissua varten ja suunnitella tiistain harjoittelupäivää. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille! Kuulin että ainakin meidän korkeuksilla Suomessa on saatu nauttia poikkeuksellisen kauniista ruskasta. Toivottavasti saatte nauttia myös auringosta kuten minä täällä.