Tänä(kin) iltana onnellinen.

Viimeinen ilta Trinity Collegella ja huomenna täytyy sanoa ensimmäiset hyvästit, kun Welcome-viikko päättyy ja uudet vaihtarikaverit lähtevät kuka mihinkin. Laukut on taas pakattu ja tuleva on suhteellisen avoin. Ennen unten maille matkaamista kirjottelen viime päivien kuulumisia.

Keskiviikkona meillä oli ohjelmassa pari turistikohdetta. Aamupalan jälkeen suunnattiin keskustan eteläpuolelle Botanical Gardens-puistoon, jossa pari aboriginaaliherraa kierrättivät meitä muutaman tunnin ajan.  Kuultiin aboriginaali-kulttuurista tosi mielenkiintoisia asioita ja mm. haisteltiin puiden ja pensaiden lehtiä. Ei ehkä kuulosta kovin hohdokkaalta, mutta oli oikeasti todella mukavaa. Ai niin, meille näytettiin myös aboriginaalirituaali, jolla on aikanaan kunnioitettu vaikka kenen henkiä. Meidän opas kertoi sujuvasti spirituaalisesta yhteydestä äiti maahan ristin kiiluessa kaulassa. Mielenkiintoista. Taustalla oli kyllä hyvin vahvasti viljellen ja varjellen -ajatus. Puutarha oli upea ja sinne täytyy ehdottomasti palata takaisin, kunhan ilmat lämpenevät ja useammat kukat alkavat kukkia. Samoilla kulmilla on myös Shrine of Remembrance, joka on rakennettu kunnioittamaan ekaan maailmansotaan osallistuneita ausseja. Komea rakennus, jonka portailta on melko mukavat näkymät kohti ydinkeskustaa.

Lounas syötiin lennossa ja suoraan puutarhalta suunnattiin Melbournen Rotuaarilla eli Federation Squarella sijaitsevaan National Gallery of Victoriaan, jossa esitellään siis nimenomaan Australialaista taidetta eri aikakausilta. Luulin, ettei siellä saa kuvata, joten kaikki kuvat jäivät ottamatta. Harmi, koska muutamia tosi hienoja juttuja nähtiin. Harmi myös se, että oltiin kaikki tässä vaiheessa jo aika poikki koko aamupäivän kestäneestä tihkusateessa kävelystä, että aika monella oli vaikeuksia pysyä edes hereillä ihanan innostuneen täti-ihmisen keskustellessa lähinnä itsensä kanssa.

Torstai oli piiiiitkä päivä täynnä ohjelmaa, mutta mukavaa sellaista. Aamulla suunnattiin heti ensimmäisenä yliopiston suurimman kirjaston luentosaliin kuuntelemaan kv-väen ensimmäistä orientoivaa luentoa. Ei siitä sen enempää, kaikki opiskelukuviot tulee varmaan kerrattua myöhemminkin. Kampukselta lähdettiin Melbournen eläintarhaan, jossa nähtiin vaikka mitä mönkijöitä. Perinteiset koala, kenguru, vompatti ja muut on nyt siis nähty. Vesinokkaeläin oli hyvässä piilossa terraariossaan, joten se jäi toistaiseksi spottaamatta. Kohokohta oli varmaankin koala. Ehdittiin juuri sopivasti tapaamaan eläintenhoitajaa, joka osasi kertoa meille mm. sen, että koalat nukkuvat 80% elämästään. Tämän kuultuamme osattiin arvostaa sitä, että nähtiin koala, joka liikkui, itse asiassa jopa hyppäsi oksalta toiselle matkallaan nukkumaan. Mahottoman herttainen otus, ei voi muuta sanoa. Kengurut oli myös sympaattisia, emut lähinnä pelottavia punaisine silmineen. 

Eläintarhalta suunnattiin jo valmiiksi väsyneinä keskustaan, jossa odoteltiin muita ryhmiä saapuvaksi melkoinen tovi. Kannatti kuitenkin odottaa, sillä väsymys kaikkosi kyllä tasan sillä hetkellä kun astuttiin hissiin, joka hurautti meidät 38 sekunnissa 88. kerrokseen kirjaimellisesti kaupungin katolle. Näkymät olivat aika VAU. Meillä oli hyvä tuuri, ilma oli viimein aurinkoinen ja selkeä ja ylhäältä näki kauas, vaikka ei sentään kaupungin ulkopuolelle. Mahtava paikka, suosittelen kaikille Melbourneen matkaaville. Eureka Towerilta kipaistiin kaupan kautta takas kampukselle (viimein!) ja valmistauduttiin pikapikaa illan formal dinneriä varten. Käsite formal vaikuttaa olevan aika kulttuurisidonnainen, koska muutamilla tytöillä oli päällään semmoisia vesirajaa hipovia joulukuusia, joita en päälleni laittaisi, saati sitten kutsuisi cocktail-asuksi. Illallinen oli joka tapauksessa tosi mukava. Ruoka oli hyvää ja seura hyvää, mitä muuta sitä kaipaisi. Illalla oli tarkoitus lähtä epäviralliselle coffee & gelati –kierrokselle, mutta koska sain päivällisellä ruokavammani takia jälkkäriksi vähintäänkin epäilyttävän näköisen vanukkaan sijaan jätskiä, päätin jättää gelatit seuraavaan kertaan.

Ja sitten tuli perjantai. Pahoittelen, että tätä tekstiä vielä riittää. Yrittäkää jaksaa. :) Tänään lähdettiin aamulla kohti North Melbourne Football Clubin tiloja, ohjelmassa oli ”footy clinic”. Aussien footy eli Aussie Rules on hyvin hämmentävä urheilulaji. Se on vähän kuin meijän futista, vähän kuin amerikkalaista ja vähän jotain muuta. Seura pelaa kansallisessa futisliigassa eli AFL:ssa eli kyseessä ei ollut ihan harrastelijat. Yks pelaajista (jenkkityttöjen keskuudessa tunnetaan nimellä ”hottie, though he’s married”) kertoi seuran historiasta, esitteli pelin sääntöjä ja myös opetti meitä vähän. Voin nyt siis ylpeänä kertoa, että oon pelannu aussifutista liigaseuran harkkakentällä. Suorituksen tasosta ei juuri voi ylpeillä, mutta kivaa oli. Eurooppalaisten kesken ihmeteltiin sitä palloa. Pallo on pallo, näin meille on geometriassa opetettu. Pallo ei ole ovaali. Piste. Sitä paitsi sitä on mahoton potkasta pahoinpitelemättä joko omia varpaitaan tai kaverin naamaa. :D Hottie ja kumppanit kyllä saavat sen ovaalin heittelemisestä ja potkimisesta sen verran mukavaa liksaa, että varmaan motivoi opettelemaan kaikki mahdolliset liikeradat ja olemaan valmiina syöksymään minne pallo sitten päättääkin suunnata. 

Iltapäivällä valitsin kolmesta eri kohteesta Melbournen kuuluisan rantakaupunginosan St. Kildan, johon käytiin pikaisesti pyörähtämässä. Eilisen tapaan sää suosi ja saatiin nauttia rantabulevardin auringosta. Pikainen kävely rannalla, kuvien näpsimistä ja niissä poseeraamista ja kahvilaan herkuttelemaan. Maksoin 6$ gluteenittomasta suklaakakun palasta, auts. Seura oli kuitenkin edelleen mitä mainioin, joten oli se sen arvoista. Illalla suunnattiin Katjan kanssa katsastamaan ensimmäinen potentiaalinen kämppä, ja todettiin yhdestä suusta että no way. Ihan herttainen keski-ikäinen poikamies ja kaksi alivuokralaista olivat vastassa, mutta niin olivat myös todella tunkkainen ilma, hämähäkinseitit ja pahvilaatikkokasat. Todettiin, että taidetaan olla turhan vaativia vuokralaisia ja päätettiin luopua muutamasta vaatimuksesta. Toiveitamme uudelleen harkinneina saimme illan päälle sovituksi kolme tapaamista huomiselle. Nyt siis etsitään saman hintaluokan kämppiä suunnilleen samalta alueelta, mutta aiotaan majoittua samaan huoneeseen. Eli pitäkää edelleen sormet ja varpaat ristissä kotona, kämppä on vielä hakusessa. Buukattiin itsemme ainakin yhdeksi yöksi takaisin samaan hostelliin, josta tiistaina lähdettiin eli veneen alle ei vielä tarvitse mennä. Luottamus on kova, kyllä me joku kiva paikka löydetään.

Melbourne Welcome on ollut enimmäkseen positiivinen kokemus, vaikka valitettavasti oon joutunut toteamaan, että opiskelijoiden ryyppykulttuuri on suhteellisen universaali ilmiö. Oon kuitenkin tavannut monta mukavaa uutta tuttavuutta eri puolilta maailmaa. Yllättävän pian ehtii syntyä siteitä ihmisiin ja toivonkin, että näen näitä tyyppejä vielä Melbournessa. 

”Olen tänä iltana onnellinen, koska tiedän sen, mä kuljen uuteen suuntaan kanssa hyvän paimenen. Olen tänä iltana onnellinen, en katso eiliseen. Annoin elämäni Hälle suuriin käsiin luottaen.”

Ps. Onnittelut, jos jaksoit loppuun asti!