Beautiful Sun !

Nyt täytyy ensimmäistä kertaa hehkuttaa upeaa säätä täällä Melbournessa! Viimeiset pari päivää sää on ollut aivan mahtava, lämpöä ja aurinkoa on riittänyt. Lämpötila tuskin on ollut kovin paljon 20 asteen yläpuolella, mutta jatkuvan palelun jälkeen 20 astetta tuntuu lähes helteeltä. Eilen käveltiin aamupäivällä Queen Victoria Marketille ostamaan seuraavan viikon hedelmät. Takaisin kämpille kävellessä iso kassi täynnä hedelmiä ja bataatteja huomattiin, että takki alkaa olla jo liikaa. QVM on ihan rakkauspaikka edelleen. 2 kiloa bataatteja, kilo mandariineja, päärynöitä ja mandariineja sekä 10 kiiviä maksoivat yhteensä 5 dollaria! Tällä kertaa selvittiin markettireissusta huomattavasti nopeammin, kun tiedettiin mistä mitäkin löytyy. Ens kerralla osataan suunnistaa suoraan tiettyjen kojujen luo ostamaan halvimmat kiivit ja mandariinit sun muut. 

Eilen tavattiin viimein eräs tyttö, jonka kanssa oon kirjoitellut Facebookissa jo monta viikkoa. Tämän Katrinan isä on intialainen ja äiti suomalainen, ja hän kyseli vaihtariryhmässä suomen kieltä osaavien ihmisten perään. Hän on siis ihan aussityttö, mutta on käynyt Suomessa muutaman kerran ja puhuu omien sanojensa suomeksi joitain fraaseja ja sanoja. Sovittiin treffit keskustaan erääseen kahvilaan, ja tutustuttiin tähän tyttöön, joka puhui suomea kyllä huomattavan paljon enemmän kuin muutamia fraaseja. Saunaa etsitään edelleen, ja Katrina vaikutti olevan kiinnostunut osallistumaan Suomen tyttöjen saunailtaan, jos sellainen saadaan järjestetyksi. Viimein joku paikallinen kaveri, jolta voi kysyä neuvoa minkä tahansa asian suhteen! Paikalliset opiskelukaverithan loistavat yhä poissaolollaan, koska koulua on ruhtinaalliset 12 päivää lukukaudessa.

Juteltiin Katrinan kanssa mm. kulttuurishokista ja kulttuurieroista Suomen ja Aussien välillä. Käveltiin kotiin ruokakaupan kautta, mikä tarkoittaa sitä, että jouduimme väistelemään lähes aggressiivisia ravintoloiden sisäänheittäjiä. Kaupunginosa, jossa me asumme, on nimeltään Carlton ja meidän kotikadun viereinen katu Lygon St on yksi Melbournen kuuluisimpia ravintolakatuja. Täältä löytyy tosi paljon mm. italialaisia ja aasialaisia ravintoloita. Totesimme eilen, että varma tapa saada perisuomalainen ärsyyntymään, on tukkia tie ja alkaa tyrkyttää oman ravintolan tarjouksia.  Suuri osa sisäänheittäjistä vain kysyy, että maistuisiko ruoka, mutta valitettavasti paljon on myös sellaisia, jotka oikeasti tukkivat kadun ja tarttuvat kiinni viattomiin ohikulkijoihin. Toooosi ärsyttävää toimintaa. Naurettiinkin, että jos ja kun käydään Lygon Streetilla syömässä, täytyy mennä sellaiseen ravintolaan, jonka sisäänheittäjät eivät kuulu näihin aggressiivisiin. Vastapainoksi täytyy kertoa eräästä feissarista, johon törmättiin viime viikolla myös kauppareissulla. Oi jos kaikki feissarit ois samanlaisella asenteella liikenteessä, niin ihmisten ois vaikea kieltäytyä milloin mistäkin. (Ja ei, en tiedä oliko tää kaveri surffaaja tai onko nimi Peter. Tietyt henkilöt voivat edelleen huokaista helpotuksesta tai pettymyksestä. ;)) Tämä kaveri siis aloitti keskustelun kehumalla Katjan hametta, jonka printti oli kuulemma samanlainen kuin jossain pojan omista vaatteista. Seuraavaksi hän kyseli, ketä ja mistä me ollaan ja mitä tehdään Melbournessa. Kyseli opinnoista ja matkasuunnitelmista. En itse asiassa ees tajunnut, että hän on feissari, ennen kuin päästiin itse asiaan. Lyhyt ja ytimekäs esittely, ”mutta tehän ootte opiskelijoita eli ymmärrän kyllä että rahaa ei ole liikaa. Hyvää päivänjatkoa!”

Tänään on ollut kunnon urheilupäivä. Aamulenkki käytiin jo totuttuun tapaan, vaikka meidän aamu onkin näköjään jämähtänyt puolenpäivän tienoille. Täytyy varmaan yrittää skarpata nukkumaanmenon suhteen, että ei nukkuisi ihanien, aurinkoisten aamujen ohi ihan joka päivä. Suihkun ja venyttelyn jälkeen lähdettiin takaisin Princes Parkiin, tällä kertaa Visy Parkiin eli Carlton Football Clubin tiloihin. Tiedän, viikonloppuna uhosin, että North Melbourne on meidän joukkue, ja että ei me Carltonia kannateta vaikka täällä asutaankin. Tämä kaikki oli ennen yliopiston kv-toimen sähköpostia, jossa meidät kutsuttiin tälle toiselle footy clinicille. Eli nyt kai täytyy myöntää, että kannatetaan nykyisin myös Carltonia. :D Footy clinic oli ihan mahtava, jopa parempi kuin Welcome-viikolla ollut North Melbournen järjestämä vastaava. Paikalla oli muutaman liigapelaajan lisäksi myös iso lössi c-junnuja, jotka opettivat kädestä pitäen viidellä eri pisteellä aussifutiksen perustaitoja: maalipotkuja, käsisyöttöjä, taklaamista, kiinniottoja, tarkkuusheittoja jne. Hauskuuden kruunasi MAHTAVA ILMA. T-paitakin tuntui olevan liikaa suorassa auringonpaisteessa stadionilla harjoitellessa. Vähän hirvittää, miten pystymme lenkkeilemään, kun ilma lämpenee entisestään. Täytyy varmaan luopua omista capri-mittaisista juoksuhousuista ja ostaa täältä jotkut minishortsit lenkkivaatteeksi. Carltonilaiset antoivat fanilippiksen lisäksi meille kullekin 2 ilmaislippua ensi lauantain futispeliin, joka pelataan Melbourne Cricket Groundilla. MCG on iiiiso. Käytiin ekalla viikolla Katjan kanssa pyörimässä sen ulkopuolella, mutta nyt päästään ihastelemaan 100000 katsojan areenaa sisältä päin. Lisäksi luettiin netistä, että kaikille opiskelijoille jaetulla kulttuurikortilla pääsee ilmaiseksi johonkin tiettyyn futispeliin parin viikon päästä. Näyttää siltä, että meistä tulee kunnon aussifutisfaneja! :D

Takaisin kotiin käveltiin Princes Parkin vieressä olevan hautausmaan läpi. Kuulostaa ehkä epäilyttävältä lenkkeily-ympäristöltä, mutta mun mielestä siellä oli kaunista. Vanhimmat hautakivet, jotka bongattiin, olivat jostain 1800-luvun alkupuolelta. Luulen, että eräs isoveljeni olisi löytänyt sieltä monta tosi mielenkiintoista kuvauspaikkaa, mutta minäkin yritin parhaani oman pokkarikamerani kanssa.

“And I have to say I put on the line all of my faith, yes all of the time. Eye has not seen and no ear has heard, I still believe the invisible word. Grace is my story, hope is my song. You have been so good to me, I should have nothing but I’ve got it all.” Delirious – Beautiful Sun