Lopetin viime blogin luentoon ja jatkanpa nyt siitä samasta aiheesta. Viime torstain luento oli ihan huippu! Päästiin Katjan kanssa ensimmäistä ja luultavasti myös viimeistä kertaa väläyttelemään vähän vakan oppeja. Luennoitsija jakoi meille hehkulamppujen muotoisia lappusia, joissa luki jotain sloganeja. Ohjeena oli keksiä, miten käyttäisi niitä omassa opetuksessaan hyödyksi. Kääntelin lappua hetken käsissäni, ja tajusin että toisin päin käännettynä se on kuin lumiukko. Minuutin sisällä mulla ja Katjalla oli kasassa pieni improvisoitu nukketeatteriesitys, jossa Mr. and Mrs. Snowman opettivat lapsia varomaan keltaista lunta. Muut kurssilaiset ja etenkin luennoitsija Susan näyttivät siltä, että eivät tienneet miten päin olla. Ei vissiin ihan sitä, mitä täällä on totuttu näkemään postgraduate-tasolla. Toisena tehtävänä saatiin pieniä jalkojen muotoisia lappusia ja tehtävänanto oli sama. Vakalaiset varmaan arvaattekin mitä siitä seurasi. Meni 30 sekuntia ja oltiin tehty luokkaan jumpparata 3-vuotiaille. Luennoitsijamme Susan kommentoi jotain sen suuntaista, että suomalaisen koulutussysteemin täytyy olla mielenkiintoinen. Meidän yhteistyö toimi niin hyvin, että ihan ois voinut luulla, että ollaan tehty ennenkin joitain koulujuttuja yhdessä. ;)
Lauantain luento puolestaan sujui totuttuun tapaan, eli paljon asiaa, joista ei kuitenkaan ehditty käydä kuin murto-osa, koska kurssilaiset ovat niin innokkaita keskustelijoita. John yritti kovasti pitää tahtia yllä, mutta sortui itsekin välillä jaarittelemaan niin paljon, että unohti, mistä alun perin oli puhumassa. Vaikka aika tuntuukin lauantailuennoilla välillä matelevan, niin onhan noista selvitty. Kurssikaverit ovat oikein mukavia, ja on sovittu joukkoon ihan hyvin huolimatta siitä, että ikäjakauma on paristakymmenestä kuuteenkymmeneen. Näitä Johnin kurssin lauantailuentoja on jäljellä enää kaksi, joista toisen minä oon poissa Planetuni-leirin takia. Eli ei paha. Torstaina on Susanin kurssin viimeinen luento, joten kohta on kaksi kurssia käyty luentojen osalta. Vielä kun saisi esseen väännettyä.
Eilen käytiin illalla tyttöporukalla tutustumassa Melbournen talveen. Museon ja Exhibition Buildingin väliin Carlton Gardensiin on rakennettu ”talvipuisto”, jossa on mm. luistinrata ja eurooppalaisia ruokakojuja. Sieltä saa mm. saksalaisia makkaroita, ranskalaisia crepejä ja hollantilaisia minilättyjä. Brasilian tyttöjen oli tarkoitus mennä luistelemaan, mutta sinne päästyämme kuultiin, että jäällä on juuri alkamassa joku kisa, jonka jälkeen pääsee taas luistelemaan. Jäätiin sitten katsomaan sitä kisaa, joka oli ihan viihdyttävä, mutta sen jälkeen tytöt olivat jo niin jäässä, että halusivat vain ostaa vähän eurooppalaisia herkkuja ja tulla takaisin kotiin. Pakko myöntää, että aika vilu alkoi itselläkin jo olla, joten pikkuhölkkä kotiin oli ihan kiva lopetus viikonlopulle.
Tänään on lähes koko talolla ollut laiska maanantai. Larissalla ja Daniellella alkoi tänään uusi viiden viikon kurssi, mutta kaikki muut ollaan enempi vähempi löhötty kotona. Carol on kirjoittanut työhakemuksia ja me muut ainakin teeskennelty opiskelevamme. Oon minä oikeasti vähän opiskellutkin. Parasta oli kuitenkin lenkki. Juokseminen ei oo tuntunut pariin vuoteen yhtä hyvältä kuin nyt, joten nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin että pysyn terveenä eikä mykoplasma tai joku vastaava iske kiinni. Tätä lenkkeilyä voi kutsua jo ihan juoksemiseksi eikä vain hölkkäämiseksi. Hyvillä mielin on nyt illemmalla suunniteltu tyttöjen kanssa torstain synttäreitä. Mulla ei ole mitään hajua siitä, ketkä pääsevät torstai-iltana kylään, mutta tarkoitus ois joka tapauksessa leipoa kakku, kääretorttuja ja lättyjä. Eipähän kukaan jää kuivin suin ja hyvällä tuurilla meille jää vähän ylimääräistäkin! ;)
Tällä viikolla tiedossa on keskiviikkona Urban Life, torstaina luento ja synttärit ja perjantaina… leiri! Jiihaa. En edelleenkään tiedä yhtään mitä siellä tapahtuu, mutta sen verran sitä on hehkutettu, että aika hyvältä vaikuttaa. Opettajat tulevat Malesiasta asti. Siitä enemmän sitten joskus. Mukavaa viikkoa kaikille sinne kotipuoleen!
”Keskellä taistelujen, keskellä kiusausten ja huolien, keskellä koetusten ja tuskankin, ylistää tahdon Sua kuitenkin. Keskellä uupumuksen, keskellä arjen kovin kiireisen, hetkeksi eteesi pysähdyn taas, ylistyksen tahdon sulle antaa.” Petrus Ahonen – Hänen voimassaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti