Viikonloppu tuli ja meni, vaikka ei sitä täällä sen kummemmin mieti, koska vapaa-aikaa on viikollakin suhteellisen mukavasti. Perjantai-ilta venähti hieman suunniteltua pitemmäksi. North Melbournen hävittyä Carltonille (höh!) pojat lähtivät johonkin meille tuntemattomaan kohteeseen kavereidensa kanssa ja me jäimme höpöttämään tyttöporukalla tyttöjen juttuja. Suunnittelimme mm. tyttöjen tulevaa Euroopan reissua ja pelottelimme heitä avantouinnilla. Taisin mennä lupaamaan, että menen heidän kanssaan avantoon, jos tytöt tulevat Brasiliasta asti meidän vieraiksemme. Ei siitä sen enempää kuin että mukavaa oli puhua tyttöhömppää pitkästä aikaa.
Ollaan asetuttu jo niin hyvin taloksi, että päivät alkaa vain valua omalla painollaan. Yritin kovasti muistella mitä lauantaina tapahtui, mutta kun se ei edes Katjan avustuksella onnistu, niin ei voi kuin todeta, että ei todennäköisesti oo tehty mitään kovin tärkeää. Muuta ei tule mieleen kuin valtava kattila bataattiporkkanakeittoa (oikeastaan mössöä koska tästä asunnosta ei löydy kauhaa kummempaa survontavälinettä). Katjan sormet ovat edelleen tallella ja keitosta tuli ihan huippua! Huomenna aiotaan taas kipaista Queen Victorialle ostamaan mm. bataatteja eli bataattimössöä taitaa olla tiedossa jatkossakin. Tässä yhteydessä voinkin avautua taas siitä, miten kallista ruoka on. Jugurttilitra 4 dollaria, nyyh. Eilen haaveilin kauppaan mennessä kanasta, mutta pakko oli jättää mahottoman kalliit kanafileet ja kumppanit kauppaan ja ostaa sen sijaan tylsää jauhelihaa. Kana vaikuttaa olevan tuplasti kalliimpaa kuin punainen liha, joten täytyy varmaan skipata valkoinen liha ja syödä punaisen lihan lisäksi välillä pelkkiä rehuja (kuten bataattikeittoa, mmm). Lauantai-iltana Katja ja brassitytöt kipaisivat karaokeen, minä jäin kotiin lukemaan loppuun Juokse poika juokse. Luin, itkin ja nauroin. Viimein yksi aukko hellarisivistyksessä paikattu ja tykkäsin kovasti. Kiitos vaan äiti konffatuliaisista!
Eilenaamulla oli tarkoitus käydä QVM:lla, mutta koko talo nukkui niin pitkään, että päätettiin siirtää reissu tiistaille. Eilen ohjelmassa oli siis tasan Sunday service, joka oli tähänastisen elämäni karismaattisin. Seurakunnalla oli jälleen vierailevana puhujana joku jenkkisaarnaaja, joka oli kyllä kuin suoraan karismaattisen hengellisyyden oppikirjasta. Kaveri hyppi ja pomppi lavalla milloin mitenkin päin ja huusi puolet saarnastaan niin, että pelkäsin oikeasti hänen rikkovan äänihuulensa. Asia oli kyllä ihan tervetullutta, mutta kahden kokemuksen perusteella nämä jenkkisaarnaajat ovat vähän liian show mun makuuni. Vähän hillitympikin tyyli riittäisi. Saarnan alussa lavalle muuten raahattiin vene. Flashback konffaan, anyone?
Tänään oon jopa opiskellut hieman. Tämä tarkoittaa siis tasan sitä, että kertasin viime torstain luentomatskut ja tutustuin vähän tohtoritädin antamiin ”kotiläksyihin”. Tässä vaiheessa jatkuva peukaloiden pyörittely alkaa riittää ja lenkin jälkeen oli ihan kiva tehdä vähän ajatustyötä. Kotona kertaaminen taitaa olla ainakin näin alussa välttämätöntä, jotta aivot jossain vaiheessa lukukautta naksahtaa akateemisen englannin osalta päälle. Torstain luennolla huomasi kyllä, missä on parannettavaa oman kielitaidon suhteen. Aussiaksentista huolimatta luennoitsijan ja muiden kurssilaisten puheen ymmärtämisessä ei ole mitään ongelmia, mutta asioiden kommentoiminen vaatisi hitusen enemmän aikaa kuin mitä luennoilla on. Aussiopiskelijat ovat niin vikkeliä avaamaan suunsa ja kommentoimaan luennoitsijan sanomisia, että ehtivät aina ennen meitä Suomen tolloja. Täytyy vaan jatkaa englannin kielikylpyä ja luottaa siihen, että aivot käynnistyvät vähitellen.
Ja lopuksi pakollinen säätilapäivitys. Täällähän oikeasti lämpenee! Eilen kotiin skypettäessä siellä oltiin terävinä ja huomattiin, että lähes ihoon kiinni kasvanut lämmin vaka-huppari oli kadonnut päältäni. Kyllä vain, viimeiset kaksi päivää täällä sisällä on tarennut ajoittain jopa ilman lämpimimpiä vaatteita, jotka kaapista löytyy. Yötkin on tarennut nukkua yhet yöhousut jalassa ja jopa ilman villasukkia. Viime yönä meinasi olla kuuma, uskokaa tai älkää! Jossain vaiheessa yötä kuuntelin, että ihan kuin Katja olisi ottanut hupparinsa pois, mutta luulin kuulleeni harhoja, koska Katja on meistä se, joka palelee vielä enemmän. Oikein olin kuullut, niin uskomattomalta kuin se tuntuikin. :D Jännityksellä odotamme, missä vaiheessa täytyy heittää viltti pois yön ajaksi ja nukkua vain yhdellä peitolla.
Ai niin, jotkut asiat tuntuvat turvallisen kotoisilta, esimerkiksi vaaleat hiukset. Oulussa totuin siihen, että joka paikka puhtaita sukkia myöten on täynnä vaaleita kiharoita. Täällä joka paikka puhtaita sukkia myöten on täynnä pitkiä vaaleita hiuksia. Kumma juttu, eikö? Näihin lämpimiin tunnelmiin, adios!
“Well I’ve got a story to tell about the king above all kings. You spoke for peace, hope, love and justice, things that we all need today. You let a broken generation become a dancing generation. This revival generation.” (Delirious – Revival Town)
Ps. Blogin ulkoasu vähän muuttui ystävällisen lukijan palautteen takia. Jos muita parannusehdotuksia ulkoasun, sisällön tai minkä tahansa muun suhteen on, niin antaa palaa vaan! Muutenkin ois kiva kuulla ketkä kaikki tätä lukee ja mitä teille kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti